Oppiminen on perustavanlaatuinen, subjektiivinen ilmiö ja tärkeä osa ihmisen olemista. Yksi tärkeä osa 21. vuosisadan koulutusta on erottaa oppimiskokemukset oppimisen kokemuksesta. Opetustilanteissa syvä oppiminen vaikuttaa läheisesti oppijan ja oppimiskeskeisen opetuksen lähestymistapoihin, mikä korostaa elinikäisen oppimisen prosessia.
Syväoppiminen on ollut yksi kiinnostukseni kohteista lähes kahden vuosikymmenen ajan. Kaikki alkoi kun luin alkuperäistä tutkimusta syvä- ja pintaoppimisesta (Marton & Säljö, 1976), mikä lopulta johti tohtorintutkimukseeni (2017) oppilaiden toimijuudesta amerikkalaisessa high schoolissa.
Yleisellä tasolla toimijuus liittyy yksilön kykyyn tehdä päätöksiä omasta elämästään ympäristön rakenteen kontekstissa. Opetustilanteissa se näyttää kietoutuvan tiivisti yhteen oppilaslähtöisen ja oppimiskeskeisen opetuksen kanssa, korostaen elinikäistä oppimisprosessia. Nykykoulutuksen puitteissa oppilaiden toimijuus liittyy oppimisympäristöjen rakenteen muuttamiseen, jotta opiskelijat voivat tehdä valintoja omasta oppimisestaan. Opiskelijoiden yksilöllisten oppimisprosessien tukeminen edistää myös syvää oppimista.
Varsinkin liian tavoitteellinen opetus saattaa sivuuttaa oppimisprosessin tärkeyden, jos huomio arvioinnissa kiinnitetään projekteihin ja tuotoksiin yksilöllisen kasvun sijasta. Oman kokemukseni mukaan liiallinen tavoiteorientaatio näyttää olevan ongelmana varsinkin amerikkalaisessa koulutuksessa, jossa oppiminen jää suorittamisen jalkoihin, ja arviointi keskittyy standardin saavuttamiseen.
Opetuksen keskittyessä sirpaletiedon muistamiseen testeissä jäävät syväoppimisen strategiat käyttämättä. Nykyajan informaatiotulvassa yksi opettajan keskeisistä rooleista onkin oppilaan ohjaaminen merkityksellisen tiedon pariin, auttamalla oppilasta jäsentämään kokemuksia ja rakentamaan omaa ymmärrystä peruskäsitteiden ympärille.
Syväoppiminen edellyttää oppimisen omistamista ja henkilökohtaista sitoutumista sisältöön. Seuraava lainaus käännettynä Suomen kielelle on tiivis määritelmä syvä- ja pintatason oppimisstrategioille: “oppiaineen tietämyksen ja taitojen parantamiseksi suunnattuja oppimisprosessin toimintoja, jotka kuvaavat oppijoiden tapaa reagoida sekä oppimismateriaaleihin ja oppimisympäristöön, että osallistua vuorovaikutukseen läsnäolevien ihmisten kanssa” (Boekaerts, 2016, s. 81).
Syväoppiminen liittyy läheisesti toimijuuteen, sillä molemmat keskittyvät transformatiivisiin oppimiskokemuksiin, edistäen merkityksellistä oppimista ja oman ymmärtämyksen rakentamista.
Kaikilla koulutustasoilla syvällistä oppimista voidaan tukea opetusmenetelmillä, jotka korostavat valintaa, oppimisen omistamista, tietämyksen rakentamista ja merkityksellisen yhteyden luomista omiin kokemuksiin.
Boekaerts, M. (2016). Engagement as an inherent aspect of the learning process. Learning and Instruction, 43, 76-83.
Marton, F., & Säljö, R. (1976). On Qualitative Differences in Learning: I—Outcome and process*. British journal of educational psychology, 46(1), 4-11.
Nina's Notes 